Maaseudun Tulevaisuus: Huipulle tähtäävän urheilijan on osattava elää niukasti, sillä täysipäiväinen työnteko onnistuu harvoin: “Elämän on rakennuttava urheilun ehdoilla”

Maaseudun Tulevaisuus: Huipulle tähtäävän urheilijan on osattava elää niukasti, sillä täysipäiväinen työnteko onnistuu harvoin: “Elämän on rakennuttava urheilun ehdoilla”

Maaseudun Tulevaisuus saatavilla perjantaina 22.11.2019 - MTK

Huipulle tähtäävän urheilijan on osattava elää niukasti, sillä täysipäiväinen työnteko onnistuu harvoin: “Elämän on rakennuttava urheilun ehdoilla”

Ihmiset & kulttuuri 15:00 Aimo Vainio ja Kaijaleena Runsten

Huipulle tähtäävän nuoren urheilijan elämä on tasapainoilua urheilun ja työn kesken. Tukijärjestelmä hyödyttää niitä, joilla menestystä jo on. SANNE KATAINEN

“Kun leireillä on saanut tehtyä pisteitä montaa MM- ja EM-mitalistia vastaan, oma tavoite mitalista arvokisoissa ei tunnu mahdottomalta. Se lisää motivaatiota”, toteaa Elmer Mattila. Harjoituskaverina vapunaattona oli Kooveen kotisalilla sarjaa ylempänä painiva Artem Shapovalov.

Olympialaisiin tähtäävä painija Elmer Mattila selviää täyspäiväisenä urheilijana, kun hän osaa elää niukasti.

“Siihen pystyy, kun seura maksaa kilpailulisenssin, leirit ja kisareissut. Lisäksi vanhemmat ja isovanhemmat auttavat taloudellisesti”, tamperelainen kiittää kotiseuraansa Kooveeta.

Kaikilla seuroilla tilanne ei ole yhtä hyvä. Moni kotimaan painijahuipuista joutuu käymään töissä, koska osa leirien ja kisamatkojen kuluista on maksettava omasta pussista.

Tänä viikonloppuna Bulgariasta olympiapaikkaa tavoitteleva Mattila on kilpaillut huipulla useamman vuoden: ensin nuorten sarjoissa ja nyt sekä aikuisten että alle 23-vuotiaiden kilpailuissa. Kisoja ja leirejä on varsin tasaisesti ympäri vuoden.

Miehen toive on selvä. Pienikin urheilijatuki auttaisi.

“Olisi hyvä, jos jonkunlainen tuki pystyttäisiin maksamaan niille, jotka yltävät maajoukkuetasolle asti.”

Turkuun urheilun vuoksi muuttanut ampuja Henna Viljanen tekee töitä urheilun rinnalla. Mattilan tavoin hän tavoittelee vielä olympiapaikkaa Tokioon ja kisalippua haetaan kuun lopulla EM-kisoista Kroatiasta.

Liikunnanohjauksen perustutkinnon suorittanut Viljanen on silti aiempaan verrattuna tyytyväinen. Hän työskentelee nyt kotikaupungissaan urheiluseurojen palveluksessa.

“Pystyn itse määrittämään työajat, yhteensä 25 tuntia viikossa, sopiviksi harjoittelemisen kanssa. Se on huippujuttu.”

Mäntsälässä varttunut ampuja muutti vajaa neljä vuotta sitten Turkuun, koska siellä harjoittelee useita kivääriampujia. Urheiluakatemiaan pääsy tarkoittaa hyviä mahdollisuuksia harjoituspaikkoihin ja lisäksi fysiikkavalmentajan henkilökohtaista ohjausta.

Myös Viljasella vanhempien ja isovanhempien tuki – niin taloudellinen kuin henkinen kannustus – on keskeisessä roolissa siinä, että 13 vuotta sitten aloitettu ammuntaharrastus on edennyt huipun tuntumaan.

Jos olisi enemmän varoja käytettävissä, ampuja pääsisi useammin hakemaan vastusta kansainvälisille leireille ja kilpailuihin.

Molemmat maajoukkueurheilijat toteavat, että yksilölajeissa suomalaisurheilijat eivät pysty keskittymään täysipainoisesti harjoitteluun, kun he joutuvat tekemään töitä. Asetelma kilpakumppaneihin ei ole tasavertainen.

Monissa maissa huipulle valmentautuvat saavat esimerkiksi palkkaa leiripäivistä tai he saattavat olla töissä armeijalla niin, että harjoittelu on osa heidän työtään.

Epäsuhtaa on myös siinä, että suomalaisvalmentajat toimivat vapaaehtoispohjalta.

Mattilaa valmentava olympiavoittaja Pertti Ukkola saa seuralta kulukorvausta auton käytöstä kotimaan kisa- ja leirimatkoihin. Viljasen valmentajat, niin ikään olympiavoittaja Juha Hirvi ja Suomen ampumaurheiluliitossa nuoria valmentava Ari Mäkelä, työskentelevät Viljasen kanssa korvauksetta.

Näin ollen oma valmentaja ei käytännössä koskaan lähde urheilijan mukaan ulkomaan leireille eikä kisamatkoille.

Ampujilla ammattimainen urheilu perustuu siihen, että jostain täytyy luopua, Suomen ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Anne Laurila arvioi.

Täysipäiväinen työnteko onnistuu harvoin. Se nostaisi kuormitusta niin paljon, että urheilu alkaa kärsiä.

“Urheiluun joutuu keskittymään täysillä ja joistain elämän osa-alueista tinkimään. Elämän on rakennuttava urheilun ehdoilla”, hän muistuttaa.

Ammattilaisuuden raja ei ole ihan selkeä, mutta liiton urheilijoista muutamia voi pitää puhtaasti ammattiurheilijoina. Suurinta osaa kuitenkaan ei voi pitää.

“Valtaosa joko opiskelee tai on Viljasen tavoin jollain tasolla töissä”, Laurila kertoo.

Liitto pyrkii siihen, että urheilijoille tarjotaan mahdollisimman hyvät olosuhteet valmennukseen ja harjoitteluun. Voimavaroja on siksi keskitetty kiväärilajeissa Turkuun ja haulikossa Lahti–Orimattila-suunnalle.

Liiton lajeista monta on mukana olympialaisissa, ja ammunta on yksi menestyksekkäistä suomalaislajeista. Liitto saa Olympiakomitealta tukea ja pystyy sijoittamaan huippu-urheiluun noin miljoona euroa vuodessa.

Silti ammattivalmentajia ei juuri ole, ainakaan seuratasolla.

“Lajissa on kulttuuri, että harrastaminen on edullista eikä valmennuksesta tarvitse maksaa.”

Huippu-urheilulla on ainakin puheissa vahva yhteiskunnan tuki.

Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori sanoi helmikuussa MT:n haastattelussa, että urheilun avulla rakennetaan yhteisöllisyyttä.

Rooli kansallisen identiteetin rakentajina on ohi, mutta urheilijoilla on Vapaavuoren mukaan valtava vaikutus esikuvina. Urheilijat antavat menestyksen mallin ja heidän menestyksensä kannustaa muitakin pyrkimään parempaan.

Suurin hyöty yhteiskunnalle huippu-urheilijoista todennäköisesti on kannustajina liikunnan pariin, mikä edistää yksilöiden terveyttä ja siten pitää osaltaan kansakunnan rattaat pyörimässä.

Huippu-urheilua, kovia tuloksia ja kultamitaleja toivovat – jos eivät kaikki – niin suuri osa suomalaisista.

Mitalin toinen eli sen todellinen puoli on kuitenkin, että kaikilla olympialaisiinkaan pyrkivillä ei ole mahdollisuutta keskittyä urheiluun menestykseen vaadittavalla ammattimaisuudella.

Ampujilla ei esimerkiksi ole kisoissa starttirahoja tai palkintorahajärjestelmää lainkaan.

Esimerkiksi yleisurheilussa kotimaisissakin GP-kisoissa maksetaan parhaille palkintorahoja ja lisäksi kovimmille tähdille pelkästä osallistumisesta starttirahoja. Molemmat ovat liikkuneet tuhannen euron luokassa per henkilö, jopa ylikin. Tosin korona vei yleisön ja starttirahat viime kesänä.

Ammunnassa maajoukkuetason urheilijoilla vuosibudjetti on ampumaurheiluliiton Anne Laurilan mukaan kymmeniätuhansia euroja vuodessa.

“Ja ne ovat urheilun kuluja. Sitten tarvitaan vielä rahaa elämisen kustannuksiin.”

Tietty nurinkurisuus on siinä, että suomalainen tukijärjestelmä perustuu jo annettuihin näyttöihin. Tukea saa vasta, kun on menestynyt. Silloin voi jo olla nimeä, jonka avulla saa yhteistyökumppaneitakin.

“Huipulle pääsemisen vaihe on kaikkein vaikein”, Laurila arvioi.

Ampujilla on tällä hetkellä kaksi olympiapaikkaa. Lajilla on myös näyttöä menestyksestä. Ammuntalajeilla on yhteensä 21 olympiamitalia.

Kesäolympialaisten viimeisin kultamitalisti on trap-haulikon Satu Mäkelä-Nummela. Hänet on jo valittu Tokion kisoihin.

Toinen paikka on vielä auki.

Urheilijoilla on olympiakisoissa paljon pelissä. Jo kisoihin pääseminen on työn ja vaivan takana.

Osallistujien määrä on rajoitettu ja monessa lajissa kisapaikan saa monimutkaisen, pitkän ja kovan karsinnan jälkeen.

Olympiapaikan hankkinut urheilija ei automaattisesti ole Suomen edustaja kisoissa. Viimeisin esimerkki tästä on purjehduksesta, jossa paikan purjehtineen Janne Järvisen sijaan kisoihin valittiin Akseli Keskinen.

Järvinen on kyseenalaistanut Olympiakomitean valinnan ja valittanut siitä urheilun oikeusturvalautakunnalle. Hänet tuomittiin huhtikuussa kahden ja puolen vuoden vankeuteen huumausainerikoksista. Olympiavalinta kuitenkin tehtiin urheilullisin perustein.

Painissa suomalaisilla on toistaiseksi maapaikka yhteen sarjaan. Maaliskuun karsinnasta 97 kilon sarjassa paikan lunastanut Arvi Savolainen on myös itse vankasti kiinni kisalipussa.

Toistakin kisapaikkaa haetaan. Sitä jahtaa tänä viikonloppuna Bulgariassa Elmer Mattilan lisäksi kolme muuta kreikkalais-roomalaisen ja kaksi vapaapainijaa.

Miesten skeet-haulikon paikan ampunut Lari Pesonen ei voi olla varma kisoihin pääsystä. Hän on ampunut paikan vuonna 2019 ja nyt touko–kesäkuussa järjestetään ammunnan EM-kisat Osijekissä Kroatiassa.

Sieltä voi myös tulla lisää olympiapaikkoja.

Tällä hetkellä urheilijoita stressaa ensi kesän Tokion olympiakisojen päällä leijuva varjo. On jo päätetty, että Japanissa urheillaan ilman yleisöä. Kisat siirrettiin viime vuoden kesältä ja niiden on tarkoitus alkaa 23. heinäkuuta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *