ETUSIVU » URHEILU 4.12.2021 6:30 | Päivitetty 4.12.2021 15:51

Tyttöjen ampumaurheilu kukoistaa eteläkarjalaisessa pikkukunnassa – Mari Backman-Hyrkkään perheessä ampumaharrastus siirtyy sukupolvesta toiseen

Naiset ja tytöt kiertävät ampumakisoja Simpeleen Hahlon edustajina hyvällä menestyksellä. IT-alalla työskentelevä Backman-Hyrkäs perusti oman yrityksen 21 vuotta sitten saadakseen työurallaan sitä mitä halusi.

Kaisa Juntunen

Naiset ja tytöt muodostavat kisatiimin Simpeleen Hahlossa. Se ei ole mitenkään tavanomaista ampumapiireissä.

– Se herättää hilpeyttä kisoissa, kun kaikki Hahlon kilpa-ampujat ovat tyttöjä tai naisia. Meillä ei ole parikisoissa edustusta, kertoo seuran valmentaja Mari Backman-Hyrkäs.

Hahlossakin on harrastajien joukossa myös poikia ja miehiä, mutta kilpailuja kiertää kuuden naispuolisen ampujan porukka.

– Se on harvinaista, että näin pienestä seurasta on monta tyttöä Suomen mestaruuskisoissa, Backman-Hyrkäs toteaa.

Neljäs sukupolvi samaa sukua Simpeleen ampumaradalla

Backman-Hyrkäs on ajautunut lajin pariin veren perintönä. Hänen isoisänsä Erkki Backman harrasti kivääriammuntaa, ja hänen vanhempansa Jorma ja Kaija Backman ovat olleet vuosikymmenet Simpeleen Hahlon kantavia voimia.

– Meillä on ollut jouluaattoja, jolloin Hahlon asioita on pistetty joulupöydässä kuntoon. Mie kun innostun, puhe ei lopu, Backman-Hyrkäs nauraa.

Ampumarata tuli Backman-Hyrkkäälle tutuksi lapsena, kun isä ja äiti harrastivat pistooliammuntaa.

– Kävin lapsena ampumaurheilukoulun, mutta kun minulla ei ole ollenkaan kilpailuviettiä, en alkanut käydä kisoissa.

Backman-Hyrkäs intoutui harrastuksesta toden teolla tyttärensä Emmi Hyrkkään mukana.

– Tytär oli paljon hoidossa vanhemmillani ja vietti heidän kanssaan aikaa ampumaradalla. Häneen iski kipinä täysillä.

Kun tytär alkoi treenata ja pärjätä tosissaan, Backman-Hyrkäs ryhtyi kouluttautumaan ampumavalmentajaksi. Hän on käynyt kolmannen tason valmentajakoulutuksen, josta seuraava askel olisi ammattitutkinto.

– Tuntui, että haluan ymmärtää näitä asioita enemmän.

Simpeleen radalla kokoontuu kovatasoinen treeniporukka

Nyt 25-vuotias Emmi Hyrkäs on aikuisten maajoukkueessa ja tähtää olympialaisiin. Mari Backman-Hyrkäs valmentaa tyttärensä lisäksi neljää muuta Hahlon ampujaa.

Tytöt kävivät ensin hänen isänsä Jorma Backmanin vetämän ampumaurheilukoulun ja siirtyivät sitten Mari Backman-Hyrkkään valmennettaviksi. Hän on vetänyt porukkaa viitisen vuotta.

– Tytöillä on intoa, motivaatiota ja lahjakkuutta, valmentaja kehaisee.

Valmentajasta on hienoa, että nuorilla ampujilla on ikätovereita treenikavereina. Vaikka kyse on yksilölajista, yhdessä tekeminen on motivoivaa.

– On tärkeää, että tytöillä on toisistaan seuraa radalla. Emmillä oli nuorempana välillä yksinäistä. Vietin radalla aikaa tosi paljon, ettei hänen tarvinnut olla yksin.

Hän on yhä mukana tyttärensä Emmi Hyrkkään valmennuksessa ja valmentaa lisäksi kivääriampuja Juho Kurkea. Kankaanpään Ampumaurheilijoita edustava mies tähtää olympialaisiin.

Juho Kurki ja Emmi Hyrkäs auttavat puolestaan Backman-Hyrkästä nuorten hahlolaisten valmentamisessa.

– Kun minulta puuttuu kilpailu-ura, Juho ja Emmi ovat siinä asiassa isona apuna. Heillä on omakohtainen kokemus siitä, miltä tuntuu seisoa viivalla, kun kilpailu alkaa.

Kovatasoinen treeniporukka mahdollistaa myös sen, että omalla porukalla saadaan kisatkin aikaiseksi.

Valmentaminen haukkaa ison osan Backman-Hyrkkään ajasta.

– Kun menen radalle ja luulen olleeni siellä tunnin, niin onkin voinut mennä 3–4 tuntia. Aika hurahtaa, kun on mukavaa.

Radalle hän kurvaa pari kertaa viikossa ja lisäksi aikaa menee valmennusohjelmien suunnitteluun. Backman-Hyrkästä työllistää myös Suomen Ampumaurheiluliitto, jonka aluevalmentajana hän toimii.

– Viime viikonloppu meni ohjatessa leiriä Tanhuvaarassa, hän kertoo.

Kilpailuvietti iski hetkeksi tyttären osalta, mutta se hälveni

Kilpailuvietti ei ole iskenyt Backman-Hyrkkääseen myöskään valmentajan roolissa.

– Oman tyttären osalta sellaista oli aiemmin. On luonnollinen osa urheilijan vanhemman kehityskaarta, että jossakin vaiheessa korostuu se ajatus, että oman lapsen pitää pärjätä. Se tunne kuitenkin katoaa, ja tulee ymmärrystä, että kukaan ei voita aina.

Nykyään hän on tyytyväinen niin valmennettaviensa kuin tyttärensäkin kilpailuun, jos se vie heitä lajissa eteen päin. Tulos ja sijoitus eivät ole ratkaisevia asioita.

–  Ilmakiväärikilpailu voi kestää tunnin ja vartin. Jos ampujalla on alussa hillittömiä ongelmia, joihin hän keksii ratkaisun, kisa on suurempi menestys kuin mitä tulos antaa ymmärtää.

Ammuntakilpailut ovat kuljettaneet Backman-Hyrkästä ympäri maailmaa.

– Tämä sattuu siihenkin hyvin, kun tykkään matkustamisesta.

Eksoottisimmat kisapaikat ovat olleet Malesiassa, Koreassa ja Brasiliassa.

Backman-Hyrkäs ei voi kuvitellakaan metsästävänsä

Backman-Hyrkäs ampuu alas sen käsityksen, että ampumaharrastus ja metsästys kulkevat käsi kädessä.

– En voisi kuvitellakaan metsästäväni, eikä tyttärenikään. Isä tai isoisäkään eivät ole koskaan metsästäneet.

Metsästäjistä moni harrastaa sen sijaan ammuntaa, että sihti pysyy kohdillaan. Kuten Backman-Hyrkkään puoliso Anssi Hyrkäs.

– Puoliso osallistuu myös Hahlon toimintaan ja auttaa minua valmennushommissa. Hän oli alueleirilläkin rakentamassa ja purkamassa rataa.

Ampumista hän pitää hienona harrastuksena monesta syystä.

– Se on viisaitten laji, joka vaatii pääkopalta paljon. Se vaatii taktikointia, älyä ja henkistä kanttia. Se on pitkälti psyykkinen laji, mutta huipulla fysiikankin on oltava kunnossa.

Hahlossa onkin meneillään psyykkisen valmentautumisen hanke.

– Hahlon tytöt ja naiset ovat kokeneet, että mentaalikoutsaaminen on todella hyväksi.

Hän lisää, että ampumisen hienouteen liittyy myös se, että sitä voi harrastaa koko elämän, eivätkä ikä tai vammat ole esteenä. Moni ampuu vielä 80-vuotiaana. Kuuroille, sokeille ja liikuntarajoitteisille harrastus on myös mahdollinen.

IT-alalla ensin epäilystä herätti sukupuoli, nyt ikä

Simpele on ollut Backman-Hyrkkään kotipaikka läpi elämän. Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän kulki Imatralla kauppaopistossa, josta sai YO-merkonomin paperit.

Hän perusti oman IT-alan yrityksen vuonna 2000. Syynä siihen oli alan lasikatto.

– Kyse oli tasa-arvosta. En olisi saanut naisena työurallani sitä mitä halusin. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Joskin viime aikoina 52-vuotias nainen on havainnut ikärasismia. Hänen alallaan ajatellaan herkästi, että osaajat löytyvät nuorempien joukosta.

– 40-vuotiaana en huomannut tätä eroa. Miten äkkiä minun ikäisistä naisista tulikaan vanhoja tätejä, hän hämmästelee.

Kun Backman-Hyrkäs asettuu tänä vuonna joulupöytään, työasiat unohtuvat. Samalla hän pitää huolen, että puhe ei käänny ammuntaan.

– Kun tyttären harrastus ei ole enää pelkkä harrastus, pitää rajoittaa, ettemme puhu ammunnasta koko ajan. Huippu-urheilijan elämä on henkisesti tosi kuormittavaa ja Emmin pitää saada huilitauko.

Kuka?

Mari Backman-Hyrkäs

Syntynyt Simpeleellä vuonna 1969.

Valmistunut YO-merkonomiksi Imatran kauppaopistosta.

Valmentaa ampujia Simpeleen Hahlossa.

Toimii myös Suomen Ampumaurheiluliiton aluevalmentajana.

Valmennettavista Emmi Hyrkäs, 25, ja Juho Kurki, 30, aikuisten maajoukkueessa, Aino Nenonen, 17, nuorten maajoukkueessa, Sonja Myllys, 16, ja Sonja Nenonen, 15, liiton tehoryhmässä.

Toimitusjohtaja ja ICT-asiantuntija firmassa IT-Lähituki.

Asuu miehensä kanssa Pieni-Torsan rannalla Rautjärvellä. Kaksi aikuista lasta.