Keskisuomalainen: Sokeana ampuminen vaatii taitoa ja tiimityötä – laukaalainen Esko Karmala on voittanut kolme kertaa Suomen mestaruuden
Sokeana ampuminen vaatii taitoa ja tiimityötä – laukaalainen Esko Karmala on voittanut kolme kertaa Suomen mestaruuden
Reeta Eronen
Tänään 6:00 | Päivitetty tänään 16:44
Sokeana ampuminen vaatii urheilijalta rautaista fysiikkaa ja mentaalista lujuutta. Onnistunut kisasuoritus ei kuitenkaan ole mahdollista ilman urheilijan “silminä” toimivaa avustajaa, ja tähdättävästä taulusta tulevaa ääntä.
Suomen paramaajoukkueen urheilija Esko Karmala ja hänen avustaja-valmentajansa Tarja Sorri kertovat, kuinka tauluun osuminen käytännössä tapahtuu.
Näkövammaisten ilmakiväärin makuuammunnassa urheilija ampuu äänen perusteella kymmenen metrin päässä olevaan tauluun 60 laukausta 50 minuuttiin. Tähdättävässä taulussa on lähetin, joka lähettää led-valoa 20 cm x 20 cm alueelta. Tähän valoon reagoi aseen tähtäimessä oleva kamera, joka alkaa samalla muodostaa ampujan kuulokkeisiin ääntä. Ääni kertoo, kuinka lähellä aseen kohdistus on taulun napaa eli keskipistettä.
Tauluun osuminen ei kuitenkaan ole vain ampujasta kiinni, vaan Karmalan takana seisovalla Sorrilla on äärettömän tärkeä rooli onnistuneen suorituksen taustalla. Hän toimii ampujan silminä ja kommunikoi Karmalan kanssa ennalta sovittujen merkkien avulla mitä asioita hänen täytyy muuttaa osumatarkkuuden parantamiseksi. Merkit ovat olennaisia, koska kilpailutilanteessa ei saa puhua.
– Meillä on reilu kymmenkunta ennalta sovittua merkkiä eri puolille kehoa. Esimerkiksi tähtäämiseen tapahtuvat muutokset tehdään takaraivoon koputtamalla, Karmala kertoo.
Karmala ja Sorri toteavat, että kommunikointi on tarkkaa, mutta he pyrkivät tekemään sitä vain pakollisissa tilanteissa. Näin ollen keskittyminen säilyy mahdollisimman hyvin itse ampumisessa. Lisäksi kansainvälisissä finaaleissa avustajan toiminnasta ollaan vielä tiukempia siinä kuinka paljon merkkejä saa antaa.
– Siellä ei saa mennä koputtelemaan urheilijaa ihan tosta noin vaan, koska tuomaristo antaa aika äkkiä korttia. Esimerkiksi jos urheilija on jo selkeästi laukaisemassa, niin silloin avustaja ei saa enää keskeyttää suoritusta, kertoo Sorri.
Karmala ja Sorri painottavat lähes yhteen ääneen, että onnistunut kilpailusuoritus vaatii saumatonta tiimityötä urheilijan ja avustajan välillä. Karmala on tyytyväinen, että yhteistyö toimii tällä hetkellä loistavasti.
Vuorovaikutus ja luottamus ovatkin hioutuneet jo vuodesta 1990, kun Sorri valmensi Karmalaa yleisurheilun puolella. Karmala tunnustaa, että avustaja-valmentajalla on ollut valtavan suuri rooli hänen makuuammuntansa kehittymisessä lyhyessä ajassa, kun otetaan huomioon, että harrastus on aloitettu vasta vuonna 2018.
– Olen myös vihdoin alkanut kuuntelemaan ja uskomaan paremmin, mitä Sorri sanoo ja pyytää tekemään, enkä jänkää enää niin paljon vastaan, Karmala nauraa.
Hyvä ja laadukas tekeminen ovat tuoneet makuuammunnasta tähän mennessä jo kolme SM-kultamitalia. Tämän vuoden helmikuussa Karmala ampui SAL:n alla järjestetyissä Markun kisoissa Suomen ennätyksen 609,5 pistettä.
Sen sijaan kansainvälisistä kisoissa makuuammunnan mitalit ovat vielä karanneet käsistä. Karmala on makuuammunnassa parhaimmillaan sijoittunut MM-kisoissa neljänneksi vuonna 2022. Pystyammunnassa hän saavutti joukkuekilpailun EM-hopeaa yhdessä Timo Nyströmin ja Mikael Toivaisen kanssa.
Seuraavaksi Karmalan kisakalenterissa ovat elokuussa järjestettävät Rotterdamin EM-kilpailut ja kuukautta myöhemmin pidettävät MM-kilpailut, joiden kisapaikka on vielä epäselvä. Näissä kisoissa on tavoitteena päästä makuuammunnassa palkintopallille.
– Värillä ei ole väliä, mutta jos saan kultaa niin olen luvannut laulaa Maamme-laulun ääneen. En ole siis laulanut koulun jälkeen, Karmala nauraa.
Toisaalta Karmala myöntää, että MM-kultamitalin voittaminen on hänen unelmansa.
Tavoitteiden ja unelman saavuttamiseksi harjoittelua muutetaan siten, että perustason päälle mietitään pieniä nyansseja, jotta voitaisiin päästä seuraavalle tasolle.
– Kaikki tekeminen täytyykin tehdä erityisen hyvin, sillä yhteenkään huonoon laukaukseen ei ole periaatteessa enää varaa, Sorri sanoo.
Kansainvälisen kilpailun koventuminen onkin huomattavissa, koska finaaliraja nousee muutamalla pisteellä joka vuosi.
Erilaisissa kisatapahtumissa reissaaminen ei kuitenkaan ole täysin “läpihuutojuttu”. Tämän takia parivaljakko on erityisen kiitollisia Laukaan kunnalle, sponsorille ja muille tukijoille, jotka ovat tähän mennessä mahdollistaneet kisoihin osallistumisen.
– Tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys, kun tietää muiden urheilijoiden tilanteen, sanoo Sorri.
