Nuoren haminalaisampujan tulostaso on noussut ammattilaisvuoden aikana selvästi, mutta kisapaikkaan tarvittava piikki puuttuu vielä. Viimeiset paikat ovat jaossa helmikuussa Puolassa ja toukokuussa Tshekissä.

Aleksi Leppä istuu haminalaisessa kahvilassa eikä vaikuta lainkaan huolestuneelta. 25-vuotias kivääriampuja on vuoden verran tavoitellut paikkaa Tokion 2020 olympialaisiin, mutta ei ole vielä onnistunut, ja tilaisuudet hupenevat. Viimeiset paikat ovat jaossa ilmakiväärin EM-kisoissa helmikuussa Wrocławissa Puolassa ja Euroopan olympiakarsinnoissa toukokuussa Tshekin Plzenissä.

— En ole yhtään yllättynyt. Paikat ovat eurooppalaisille tiukassa, kun taso on niin kova ja tasainen. Se vaatii tosi hyvää onnistumista, Leppä sanoo.

Se, että ennätys paranee, ei ole iso juttu, mutta se on, että olen saanut nostettua rutiinituloksen uudelle tasolle. — Aleksi Leppä

Kisoja kohti mentäessä mahdollisuudet vähän paranevat, kun moni eurooppalainen huippuampuja on jo saanut paikan eikä enää ole tavoittelijoiden joukossa.

— Onhan se vähän helpottunut, mutta realismia on, että vieläkin on todella paljon hyviä ampujia ilman olympiapaikkaa, ja moni kova tekijä tulee myös jäämään ilman, Leppä sanoo.

— Paikka tulee jos tulee, ja jos ei tule, ei se mikään katastrofi ole. Olympialaisia on Tokion jälkeenkin.

Tauon tarpeessa

Leppä voitti viime vuonna kaksi 300 metrin matkan maailmanmestaruutta ja pääsi Puolustusvoimien valiourheilijan tehtävään (kouluttaja-aliupseeri). Hän päätti pitää kaksi vuotta taukoa opinnoista kadettikoulussa ja tavoitella olympiaunelmaa käytännössä ammattilaisena.

Nyt Leppä pitää lyhyttä taukoa pitkän ruutiasekauden jälkeen.

Tai taukoa ja taukoa — ohjelmassa on mm. reissu Saksan Schönebeckiin Lapuan tehtaille patruunoita testaamaan.

— Ilmakiväärikausi alkaa kohta, mutta onneksi voin olla kolme viikkoa niin, ettei tule laukauksia. Ainoa ammuntaan liittyvä homma on tuo Saksan-reissu.

— Aloin todellakin olla tauon tarpeessa. Kausi alkoi jo viime talvena ja loppui vasta lokakuun lopussa.

Hirven ennätykseen on vielä matkaa

Leppä on ollut tänä vuonna ulkomailla 120 vuorokautta. Hän on leireillyt Etelä-Afrikassa ja käynyt maailmancup-kisoissa mm. Intiassa, Kiinassa ja Brasiliassa. Ammunta on sujunut hyvin, mutta himoittua paikkaa Tokioon ei ole irronnut.

— Olympiapaikka on ollut ja on yhä tähtäimessä. Ja on edelleen mahdollista, että sen saan.

— Mutta vaikka en saisikaan, työ ei ole mennyt hukkaan. Olen tasollisesti kehittynyt todella paljon, parantanut melkein kaikkia omia ennätyksiä.

Lepän ennätys pienoiskiväärin täysottelussa (3×40 laukausta) oli ennen tätä vuotta 1170 Kabalan maailmancup-kisasta vuonna 2017. Viime vuonna hän ampui parhaallaan 1168, mutta tällä kaudella hän on jäänyt alle 1170:n vain keväällä Münchenin maailmancupissa (1166), ampunut lähes kymmenen kertaa yli 1170:n ja parantanut Rio de Janeirossa ennätyksensä 1178:aan.

Vertailun vuoksi: Juha Hirvi ampui Sydneyn olympiahopeaa tuoneessa kisassa peruskilpailutuloksen 1171. Hirven yhä voimassa oleva Suomen ennätys on hurja 1185.

— Se, että ennätys paranee, ei ole iso juttu, mutta se on, että olen saanut nostettua rutiinituloksen uudelle tasolle, Leppä sanoo.

— Jos pystyn nykyistä vauhtia kehittymään, tulevaisuus näyttää tosi hyvältä. Olen ottanut tämän olympiadin aikana paljon askelia eteenpäin. Siihen olen oikein tyytyväinen, vaikken Tokioon pääsisikään.

Vielä toinen vertaus Juha Hirveen:

Kuudet olympialaiset käynyt kotkalainen oli ensimmäisissä kisoissaan vuonna 1988 Soulissa 28-vuotias ja viimeisissä 48 (Pekingissä 2008). Leppä olisi Tokiossa vasta 25 — joten aikaa hänellä on.

Tokioon vasta kaksi maapaikkaa

Suomella on Tokion ammuntoihin toistaiseksi Satu Mäkelä-Nummelan (trap) ja Lari Pesosen (skeet) hankkimat kaksi maapaikkaa. Kansainvälinen kilpailu olympialaisiin pääsystä on vuosien varrella kiristynyt rajusti, ja suomalaisten on enää turha unelmoida takavuosien kisapaikkamääristä.

Pekingissä 2008 Suomella oli vielä kahdeksan ampujaa, mutta sen jälkeen on tultu jyrkästi alaspäin: Lontoossa 2012 neljä ja Riossa 2016 enää kaksi — vähemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 1932. Ampumaurheilun levinneisyydestä kertoo jotain se, että Riossa olleet 390 ampujaa edustivat 97:ää eri maata.

Olympiamitaleja suomalaisampujilla on 21 (lajiryhmänä neljänneksi eniten yleisurheilun, painin ja voimistelun jälkeen), mutta nekin painottuvat olympiahistorian alkupuoliskolle: 16 vuoteen 1964 mennessä, viisi sen jälkeen. Kiväärimiehistä vain Hirvi (2000) ja Henri Häkkinen (pronssia ilmakiväärillä Pekingissä 2008) ovat vuoden 1956 jälkeen palanneet olympiamatkalta mitali kaulassa.

Armeijan töissä on ampujan hyvä olla

Tuli Tokion-matkaa ensi vuoden heinä-elokuussa tai ei, Leppä palaa kadettikoulun penkille vasta tammikuussa 2021. Hänen on määrä valmistua upseeriksi elokuussa 2022.

Kaikille Santahaminasta valmistuville on taattu työpaikka Puolustusvoimista.

— Armeija on hyvä paikka urheilijalle. Ehdin valmistautua hyvin seuraaviin kisoihin, Leppä sanoo.

— Ei siellä töissä ollessa tietenkään yhtä ammattimaisesti pysty ampumaan kuin nyt, mutta riittävästi kyllä. Ei olympiareissu siitä tule jäämään kiinni.

Vuoden 2024 kesäolympialaiset pidetään Pariisissa.

Aleksi Leppä

syntynyt 2.9.1994
kotipaikka Hamina
seura Haminan Ampumaseura
valmentaja Marko Leppä
aviosääty: avoliitossa
ammatti: opiskelija
aseet: Anschütz 8002 -ilmakivääri ja Anschütz 1917 -pienoiskivääri
patruunat: Lapua, H&N Finale Match
varusteet: Kurt Thune
Ennätykset:
ilmakivääri, 60 ls 628,7 (2018)
ilmakivääri, 24 ls:n finaali 250,0 (2018)
pienoiskivääri, 3×40 ls 1178 (2019)
300 m:n kivääri, makuu, 60 ls 597 (2019)
300 m:n kivääri, 3×40 ls 1186 (2019)
300 m:n vakiokivääri, 3×20 ls 587 (2019)

AIHEET

• AMMUNTA
• ALEKSI LEPPÄ

JUKKA LEHTORANTA