Etelä-Uusimaa: Joni Stenström lopetti huippu-uransa tyylillä
Joni Stenström lopetti huippu-uransa tyylillä
Joni Stenström törmäsi outoon tunteeseen Inkoon ampumaradalla 50 metrin kiväärilajien SM-kisoissa.
-Aina sanotaan, että kisoista pitäisi nauttia. En muista milloin olisin viimeksi niin tehnyt. Olen aina ollut kova jännittämään ja kisat ovat tuntuneet välillä tosi raskailta. Nyt oli pitkästä aikaa kivaa, hän totesi.
Tuplamestaruus Inkoon ampumaradalla
(Inkoo) Joni Stenström törmäsi outoon tunteeseen Inkoon ampumaradalla 50 metrin kiväärilajien SM-kisoissa.
-Aina sanotaan, että kisoista pitäisi nauttia. En muista milloin olisin viimeksi niin tehnyt. Olen aina ollut kova jännittämään ja kisat ovat tuntuneet välillä tosi raskailta. Nyt oli pitkästä aikaa kivaa, hän totesi pienoiskiväärin
makuukilpailun karsinnan jälkeen. Raseborgs Skyttaren 26-vuotias pyssyttäjä nautti seuransa järjestämistä kisoista kuin viimeistä päivää, sillä eliittiura ampumaurheilijana tuli päätepisteeseen viikonlopun mittelöissä. Jo keväällä lopettamispäätöksen tehnyt Stenström merkkasi Inkoon etapin jäähyväiskilpailukseen ja ihmetteli tyynenviileää
oloaan. -Odotin, että olisi jännittänyt, mutta en ainakaan karsinnassa tuntenut vielä mitään. Syke ei paljon noussut, hän
kertoi. Stenström ampui 60 laukauksen karsinnan toiseksi parhaan tuloksen 620.7, vaikka saapui kisoihin enemmänkin
pyöräilykilometrien voimalla kuin piekkarilla paukuttelun ryydittämänä. -Olin viimeksi ampunut huhtikuussa ennen kuin tällä viikolla kävin kolmesti hakemassa tuntumaa. Ampumataito ei mihinkään katoa, mutta kunto voi olla koetuksella.
Karsinnassakin sattui kyynärpäähän enemmän kuin normaalisti. Mutta pitihän minun näyttää, etten ole ihan vielä
lopettanut, hän hymyili.
Eteenpäin elävän mieli
Snappertunassa varttunut Stenström laittaa pillit pussiin nuorena miehenä, mutta takana on 10 vuotta ahkeraa ja
tunnollista harjoittelua. Monivuotinen kiväärimaajoukkueen edustaja ja arvokisakävijä ei tuntenut enää jaksavansa
tehdä sitä työtä, mitä tavoitteiden ja menestymisen eteen pitäisi tehdä. Hän koki edellä olevien maajoukkuemiesten,
kuten Haminan Ampumaseuran Aleksi Lepän olevan otettavissa kiinni, mutta kipinää jahtiin ei enää ollut.
-Olimme itse asiassa silloin Turussa ampumassa, kun Joni kertoi lopettavansa. Olin ensin tosi yllättynyt, mutta
kun hän kertoi syyt päätökselleen, niin se oli ymmärrettävää. Motivaatio kärsii, jos jää paikoilleen junnaamaan,
Leppä sanoi. Stenströmiä viimeiset kuusi vuotta valmentanut Pirjo Peltola otti päätöksen vastaan haikein mielin.
-Joni on esimerkillinen nuori mies, joka on monta vuotta järjestellyt elämäänsä urheilun ehdoilla. Mutta jos antaa lajille paljon ja tavoitteiden saavuttaminen alkaa vaikuttaa epätodennäköiseltä, niin ei Jonin kaltainen ehdoton tyyppi jää vain mukaan roikkumaan. Eteenpäin elävän mieli, Peltola sanaili. SM-kisojen kilpailunjohtaja ja RS:n kiväärijaoston puheenjohtaja Robin Stenström osasi odottaa velipojan päätöstä. -Hän on niin pitkään panostanut niin paljon, ettei sitä ikuisuuksia jaksa. Vaatii tosi paljon töitä päästä noin pitkälle, mihin hän pääsi. Se ei sovi kaikille, eivätkä kaikki
siihen pysty. Jonin lopettaminen jättää seuraamme ison aukon, sillä hän on ollut ainoa kivääriampujamme yleisessä
sarjassa. Junnuja on tulossa ja toivottavasti Joni ehtisi olla vähän mukana heidän valmennuksessaan. Nyt kun
hänellä on enemmän aikaa, Robin virnisti.
Päätös pitää
Leppä ja Peltola kertoivat Stenströmin merkityksen olleen maajoukkueelle iso. -Hän on ollut aina sosiaalinen, sovitteleva ja henkeänostattava tyyppi. Todellinen tiimipelaaja, joka ajattelee kaikkien parasta, he totesivat.
-Joskus mietin, että huomioinko liikaakin muita ja olisiko pitänyt laittaa enemmän omat jutut etusijalle, Stenström pohti. Ampumaurheilussa ei pyöritellä isoja rahoja ja sekin voi mieltä kaihertaa, kun panostusten vastineeksi viivan alle
ei jää mitään. Turussa pitkään asunut ja valtiotieteitä opiskellut Stenström toimi itsensä ”managerina”, joka keräsi varoja 20.000 euron vuosibudjettiin. -Omalla kohdallani on kuitenkin ollut siinä mielessä hyvä tilanne, että tukiverkostoni
ja paikalliset yhteistyökumppanit Raaseporista ovat turvanneet urheilu-uran taloutta. Siitä olen todella kiitollinen.
Samalla olen kuitenkin tehnyt myös kesätöitä, enkä kaipaa enää yhtään niitä päiviä, kun lähdin työpäivän jälkeen treenaamaan, olin iltayhdeksältä kotona ja heräsin taas aamukuudelta töihin, Joni kertoi. Mutta lopettaako hän todella vai palaako kenties vuoden päästä virkistyneenä asiaan? -Seuratoverini ja moninkertainen SM-mitalisti Juha Rutonen piti vuoden tauon ja ampui sen jälkeen paremmin kuin aikoihin. Onhan se Jonin kohdallakin mahdollista, mutta toisaalta kun pääsee irti huippu-uran rutiineista ja löytää elämään kaikkea muuta, niin ei ole välttämättä helppoa
palata, Leppä sanoi. -En usko, että hän kokonaan lopettaa, vaan tulee kyllä vielä kansallisissa kisoissa ampumaan, Robin veikkasi. Sen verran Jonikin myönsi, että on seuran käytettävissä, jos häntä tarvitaan esimerkiksi joukkuekisoihin. Eliittiura on kuitenkin ohi.
Huipulla tuulee
Näillä näytöillä Stenströmin olisi kannattanut lopettaa hän teki Inkoossa vallan ihmeellistä jälkeä. Hyvin sujuneen karsinnan jälkeen hän voitti myöhemmin lauantaina käydyn makuun peruskilpailun tuloksella 621.7 ja juhli mestaruutta.
Stenström otti kultaa myös sunnuntain 3×40 laukauksen asentokisasta (polvi, makuu, pysty). Siinä hän oli aamupäivän perussarjassa vasta seitsemäs, mutta finaalissa täyttä rautaa. Kahdesti pronssia tähdännyt Leppä osasi lauantaiaamuna jotain tällaista aavistella. -Joni on kova luu tänä viikonloppuna, sillä hän tulee kotikisoihin viimeisen kerran ampumaan ilman paineita ja vapautunein mielin, Leppä ennusti. Stenströmillä oli tätä ennen yksi Suomen mestaruus miesten sarjassa, ilmakiväärin asentokisasta viiden vuoden takaa. -Nyt tulee sitten kerralla kaksi mestaruutta pienoiskiväärissä. En osannut kuvitella mitään tällaista enkä tiedä, mitä oikein tapahtui, hän naurahti. Syke löi asentokisan loppua kohden ”tuhatta ja sataa”, mutta muutoin tekeminen oli rauhallista. -Aiemmin olen saattanut yrittää ja miettiä liikaa, nyt ei ollut sellaista. Saatoin nojata vain tekniseen osaamiseeni ja pitää kaiken yksinkertaisena. Makuukisan tiesin vielä armolliseksi, mutta asentokisassa olin haavoittuvaisempi, mikä näkyikin aamupäivällä. Finaalissa menin hyvissä ajoin johtoon polven toisessa sarjassa ja sanoin itselleni, että tätä et enää rähmi. Viime vuonna tuli vastaavassa tilanteessa rähmittyä, mutta ei tällä kertaa, Stenström totesi. Eihän hän voi tällaisen jättipotin jälkeen lopettaa? -Huipulla on hyvä lopettaa.
Päätös on tehty ja se pitää.
